6.3 The Soraralli, The Lätkytin ja helppoakin helpompi liittymien auki kaivuu

Aurinko nousi reippaana ylös valaisemaan pilvetöntä taivasta ja pakkasta oli siinä -12 astetta. Eli eväät upealle päivälle olivat valmiina. Nopea aamupala ja harmaan ratsun suunta kohti tonttia jossa odotti jo Timo ja Kauha.

Timo ja Kauha olivat aloittaneet jo, siistien tulevan autokatoksen pohjaa. Yhdeksän maissa alkaisi tulla soraa ja hiekkaa, eli pohjien täyttäminen alkoi.

Ensimmäisen kuorman sisältö oli kovaa soraa, jolla täytettiin tien ja tontin välinen avo-oja. Näin raskaat kuorma-autot saisivat kipattu lastinsa mahdollisimman lähelle oikeaa sijoituspaikkaa.

Kun ensimmäiset kuormat hiekkaa oli ajettu tontille ja Kauhan levitettyä ne tasaisesti pitkin pohjaa, oli aika kaivaa esille The Läpytin. The Läpytin on Timon noin 400 kiloinen kalakaveri, eli tärylätkä joka ujutettiin piilostaan Timon Transiitin peräloosterista.

The Läpytin ja eka kerros...

Hiekkaa kerrostettiin noin 20 -30 cm jonka jälkeen se ajettiin tiiviiksi täryllä kahteen, kolmeen ja väliin neljäänkin kertaan. Tässä kohtaa huomattiin, että ehkä toinen läpytin olisi paikallaan koska tärytettävät kerrokset ovat niin ohuita ja pintaa on paljon niin kahdella lätkällä homma olisi hoitunut nopeammin. Niinpä isäntämies otti pikapuhelun Ajan koneeseen ja tilasi toisen täryn... Tosin se ehtisi vasta huomiseksi. Eli tämä päivä mennään yhdellä täryllä. Mutta eipä siinä, jälkeä syntyi silläkin.

Arjen sankari : The Läpytin

Pikkuhiljaa, kerros kerrokselta lähestyttiin ns. Arina -kerroksen pohjaa.

The Reijomies, tärylätkän komentaja

Kerros kerrallaan, kauhalla tasaten, lätkällä tampaten...

Nyt ollaan jo lähellä Arina -tason alapintaa

Hiekan levittäminen ja lätkällä ajelu oli hidasta puuhaa, mutta edistyi silti. Tarkoitus oli että täyttöhiekkalla saadaan tasainen ja tampattu pohja ns. Arina -tasolle, eli sille pinnalle jonka päälle sokkeli valetaan. Arina kerros sisältää Isompaa Murkulaa (TM) eli soraa/mursketta/mitä ihmettä se nyt onkaan mitä sinne nyt laitetaankaan. Joka tapauksessa sellaista kiviainesta joka paikalleen tärytettynä ei liiku mihinkään. Ja saa 400 kilon tärylätkän hyppimään voltteja paikallaan jos ajat riittävän tiiviin kohdan yli.

Pinta oikeassa tasossa, sora voi tulla!

Kun pinta alkoi olemaan lähellä tasoa (The Reijomies tykkäsi ajella täryllä), niin ajateltiin sitten että kokeiltaisiin kaivaa auki tontille tulevat vesiliittymät Kauhan avustuksella. Ja siitähän se riemu sitten repesi...

Tikkakoskella Viertolantiellä on tarjolla rakentajalle vesi, viemäri ja hulevesi -liittymät. Nämä tarjoaa käyttöön Jyväskylän Energia, toki pientä ja mitätöntä korvausta vastaan. Kaiken lisäksi näiden liittymien hintoja oli päätetty nostaa edellisen Joulukuun alusta joten pieni ylläri oli jo jouluksi tullut kotiin laskun muodossa.
Mutta, koska liittymät pitää olla niin laskut maksettiin ja hymyiltiin, olihan meillä tiedossa helppo ja vaivaton liittyminen nykyajan ihmeiden maailmaan (Juokseva vesi ja hajuton viemäri, Jipii!).

JEnergia oli jättänyt tontin laidalle pari kappaletta tarkastuskaivoja näkyviin, samoten vesiliittymän sulun. Tarkastusputkien liitoskohdasta oli viety tontin rajan sisäpuolelle jatkoputket, joihin rakentaja sitten tökkää taloonsa menevät putket. Putkien päät on merkitty laudan pätkillä ja liittymäsopimuksesta luntaten laskin että putkien päät ovat noin suunnilleen 2,5 metrin syvyydessä.

Noh, Kuoppaa alettiin kaivamaan.

The Kuoppa

Timo ajatteli että tehdään iso ja leveä kaivanton, niin saadaan putkien lähdöt tehtyä tarkasti ja nätisti kerralla kuntoon. Ja idea oli tooosi hyvä, ihan siihen asti kun noin 2 metrin kaivusyvyydessä tapahtui jotain mielenkiintoista...

The Kuoppa ja The Neste

Nimittäin kuoppaan alkoi tulvimaan vettä. Ja sitä tuli lisää. Ja lisää. Ja lisää...
Reunat alkoivat murtua ja pohjalle valui vain lisää ja lisää multaa/hiekkaa sekoittuakseen lisääntyvään veteen. Kiva Homma!

Kauha nosti lientä pois montusta minkä kerkesi, ja pikku hiljaa toki monttu syvenikin mutta reunojen murtuessa kuoppa sitten taas vain täyttyi liemestä.

Kiva kun reunat murtuivat ja Kraateri täyttyi

Timo päätteli että tuo viheliäinen neste on sulassa maaperässä, viemäri ja vesiputkien ympärille olevan salaojasepelin aikaan saannos. Koska tönömme on kadun alimmassa pisteessä omalla puolellaan tietä, niin tottahan toki kaikki kadun nesteet valuvat meidän monttuumme. Tuo sepeli kun on sen verta viheliäistä ainesta että jos siihen kaivetaan monttu, niin ympärillä oleva neste etsiytyy tuohon koloseen.
Vaan mitäpä tuohon sitten lääkkeeksi: Uppopumppu. Koska aamulla oli tulossa jo Ajan koneen läpytin, päätimme että samalla kertaa voisi tuoda myös pumpun. Ja koska yöllä olisi kuitenkin pakkasta, niin ehkä kuopan reunat myös hiukan jäätyisivät ja eivät niin helpolla murtuisi.
Ainakin tämä oli toive!
Niin, putkista ei ollut vielä nähty vilaustakaan, mutta epäilys oli että tuolla ne vesimassan alla lymysivät...

Laitetaanpa muutama kuva tähän loppuun päivän tapahtumista...

Väliaikainen tonttikeskusteline kuppeellaan

Kyllä ne pinnat valmiiksi tulee

On kulmat kohdallaan

The Pit of Misery...

The Teline

On siellä läjä multaakin

Nuppi vai kasetti...

The Reijomies eli Naisimmeisen iskä vauhdissa

Tasaista jälkeä

The Kauha

Tärykuski ja pinta kiiltää

Kyllä kaikki saatiin monttuun mahtumaan

Helppoa hommaa... Hiekat tasaan ja lätkää päälle

Pinta oli kohtuu tiukassa kun telat ei enää painuneet