7.3 Putkihommia ja Murske Show

7. Päivä Maaliskuuta valkeni, Aurinko jälleen kerran pilvettömällä taivaalla ja pakkasta -11 astetta.
Poitsu hoitoon ja ukko tontille. Edellisenä iltana auki kaivettu The Monttu oli todellakin yön aikana jäätynyt. Vesi oli jonkin verran vielä yöllä noussut, mutta lopulta pinnalla oli 2 cm paksuinen jääpeitto. Myös montun reunat olivat jäässä, näin helpottaen päivän urakkaa.

Ajan Koneen -kuorma-auto kävi tuomassa lätkän ja uppopumpun, Timo kaivoi jostain jatkoroikan, ja isäntämies kävi pimputtelemaan naapurin ovikelloa että saataisiin sähköä lainaan.

Lupa tuli elektrisiteetin lainaan ja ei muuta kuin virittelemään jatkoroikkaa tien yli. Timo kauhaisi muutaman kerran kuopan pohjaa ja nosteli jäätä ylös, näin päästiin uppopumppu viskaamaan suoraan sulaan veteen ja aloittamaan urakkansa.

Samoihin aikoihn oli Ääneskosken Kovin Mies, Onni Ponni Tonnin Kummi Setä (mamu-setä) Mauritzio the Great saapunut tontille auttamaan isäntämiestä mäessä.

Aikansa rutkuteltuaan pumppu sai kuin saikin kuopan pohjan tyhjenemään, ja näin saatiin taas pari kauhallista maata sieltä ylös.Vettä tuli vielä vain lisää ja pumppu tyhjensi monttua.

Pikku hiljaa alkoi myös auringon vaikutuksesta kuopan reunat sulaa, ja Timo avarti reunoja vieläkin isommalleen jotta vältyttäisiin romahdukselta. Lopulta päästiin jo lapiolla kaivamaan putkien päitä esiin, vaikka niistä ei vielä havaintoja ollutkaan.
Kunnes lopulta tuntien aherruksen jälkeen ensin löytyi hulevesi putken pää, sitten viemärin ja lopulta käyttöveden putki. Huh huh mitä hommaa!

Ja nyt kun tiedettiin tarkalleen, että missä putkien päät olivat, niin Timo saattoi kaivaa kauhalla monttua syvemmälle. Näin edelleen monttuun kertyvä vesi saatiin ohjattua pois putkien luota pumpulle, joka "edelleen" teki parhaansa tyhjentäessä vettä pois montusta. Varoivainen arvio oli että noin 5 kuutiota oli jo montusta nostettu...

Kun putkien päät olivat kuivina ja putsattuina, oli aika kutsua The PutkiMies paikalle. Paikallisen KH-Putkituksen tehomies saapui paikalle ja aikansa touhuttuaan liitti käyttövesiputken paikalleen. Olimme jo hetki aikaisemmin saaneet jatko pätkät hule ja viemäriputkiin paikalleen jotta saataisiin putkien alle tehtyä kunnon täytöt.

Hule ja viemäriputki liitettyinä, uppopumppu vonkuu kuvassa myös

Vesiputken pää hetki ennen liitosta

The Liitos

Vihdoin ja viimein tuota monttua päästiin täyttämään. Timo oli tilannut kuorman Kamua (Kalliomursketta) jota varovasti leviteltiin montun pohjalle kevyesti tiivistäen. Samalle sinne kipattiin myös samaa sepeliä mitä montusta oli nostettukkin ja niin saatiin hyvä peti putkille.

Vesijohto asennettiin suojaputkessa, ja sekin viriteltiin nyt paikalleen. Suojaputken idea on se että jos sokkelin ulkopuoliselle osuudelle joskus tulisi vuoto tms niin se voitaisiin havaita ajoissa kun vesi nousisi tekniseen tilaan suojaputkessa. Ja normaalisti suojaputkea vedetään vesijohdon ympärille muutama metri sokkelin ulkopuolelle, mutta koska Isäntämies arvio putken pituuden "raakasti" yläkanttiin niin suojaputki ulotettiin tuohon vesijohdon liitokseen asti. Onpahan varmistettu että jos liitos joskus pettäisi niin tietäisimme asiasta nopeasti.

Noh, joka tapauksessa monttua saatiin jo laittaa umpeen ja nyt tontille haalitut routaeristeet pääsivät mukaan peliin. Vesi, viemäri ja käyttövesiputkien päälle tasatiin ensin hiekkaa ja sitten routaeristeet päälle. Eipähän jäädy putket!

Sinne jääköön, Hyvästi! Hiekkaa ja routasuojaa päälle!

Viemäriputkeen tehtiin 15 asteen kulmalla pieni nosto ja hetken laskeskeltuamme totesimme että sillä nostolla mennään aina sokkelin alle asti, eli kuten Vesi ja Viemäri asemapiirustuksessa määrättiin. Saatiin juuri oikea, noin 20% kallistus ennen ylös nostoa sokkelin sisäpuolella.

Hulevesi putki ei ole aivan niin nöpönuuka kallistuksista, ja suunnitelmien mukaan saimme putken taivuteltua sopivilla kulmilla ja mutkilla kohti perusvesikaivon paikkaa.

PVK paikallaan, putket nätissä nipussa

Tontin samalla reunalla sijaitsi myös talolle tuleva valokuitu, niin sekin saatiin putkitettua tässä vaiheessa jo oikealle paikalleen.
Vaan kumpa olisi taas tiennyt että kuinka tuo kaapeli on tienvarteen "asennettu"...
Sekä sähkö että tele kaapeleiden asennusohjeistus kertoo sen että jos kaapeli vedetään alle 70 cm syvyyteen, niin se on syytä laittaa putkeen. Näin voidaan välttää ongelmia... Kuten se että esim. talvella rakentamattomalle tontille "saatetaan" ajaa viereisiltä teiltä lunta puskutraktorilla joka "saattaa" rouhaista hiukan myös maan pintaa...
Saunalahti/Elisa oli suuressa viisaudessaan asentanut valokaapelin siten, että kaapeli oli tuotu putkessa tien ali, mutta siis melkein pinnassa. Noh, koska tontin ja tien välissä on avo-oja niin kaapelin pitäisi mennä putkessa tuon OJAN POHJAN SYVYYDELLE... Arvatenkin näin ei oltu tehty vaan kaapeli oli avo-ojan  pinnassa tien puolella ja siitä eteenpäin oli sittan vain ehken 5-10 cm syvyydessä. Kaapelia oli kyllä noin 40 metriä rullalla siinä tontin kulmalla mutta koska sitä ei oltu upotettu avo-ojan pohjalle, oli kaapeli sitten poikki avo-ojan reunalla. Ja samalle kohtaa oli koko talven ajettu lähiteiden lumet. Lumet oli työnnetty monessa kohtaa tontillemme noin 4-5 metrin päähän eli ihme oli ollut että hule ja viemäriputkien tarkastuskaivot olivat säilyneet ehjinä.

Noh, tuo valokaapelin katkeaminen ei meille vielä tuossa kohtaa ollut selvillä joten tunnollisina me sitten putkitimme kaapelin aina tekniseen tilaan asti.

Valokaapeli sukeltaa suojaputkeen

...ja jatkaa kohti teknistä tilaa

Mutta, koska olimme vielä onnellisen tietämättömiä kaapelin tilanteesta, jatkoimme hommia. Putkien liitos kohdalle tulisi tonttiliittymä, joten pohjat piti tehtä kuntoon siten että siihen tuleva pihatie olisi kantava ja ei rikkoisi putkia. Eli soraa, kangasta ja hiekkaa peliin. Sekä tietysti lätkää!

The Mamu Setä, kangas ja Murske...

Eli kun pihatien pohja oli autokatokselle tasattu, ja autokatoksen pohja oli hiekalla pedattu niin levitettiin "maataistelu" kangas pohjalle ja päälle tuli pari kuormaa soraa. Tämä täryytettiin ja taas levitettiin pikkuisen lisää soraa. Ja taas tärytettiin.
Lopulta pinta oli kuin asfalttia, niin kovaksi tuo murske tiivistyy kun sitä aikansa jyrää.

Sitten olikin vuorossa sokkelin alunen, eli ns. Arinan teko.
Sähkö ja valokaapeli siirreltiin noin suunnilleen oikealle kohdalleen tontilla ja Timo alkoi kauhomaan soraa kenttään.

Sinne se menee ja pölisee

 Muutoin kivaa hommaa mutta se Pöly! Koska tuo murskesora on kuivaa ainesta niin siihen sitoutunut pienenpieni sora pöly ei paljoa tarvitse ilmaa alleen kun on jo melkoinen ussakka.
Ja tuo pirullinen pöly kun tunkeutuu vielä joka paikkaan, niin Kiva. Hengityssuojat eivät olisi olleet ollenkaan huono idea tässä kohtaa. Varsinkin kun näin jälkeenpäin ajattelee että noin viikon verran tuota pöly tuli yskittyä pihalle...

No, joka tapauksessa tätä mursketta levitettiin tulevien anturoiden alle sellainen puolisen metriä. Ohjeistus oli, että kerrokset olisivat 20 cm ja 30 cm, ensimmäiseen jotain isompaa murkulaa ja jälkimmäiseen jotain pikkuisen pienempää murkulaa mutta koska järkeä saa käyttää niin koko puolenmetrin täytön voi tehdä sillä materiaalilla mikä on kaikista kantavinta.
Ja niin tehtiin, eli Soraa, soraa, soraa ja lisää soraa... KS-Kuljetuksen autot kippasivat lastin toisensa jälkeen tontille ja me läpytimme sitä tasaiseksi.

Mursketta vai soraa... Ihan sama!

Kulmamerkki säilyi paikoillaan, ihme kyllä!

Tasaan se menee

Koska nyt oli käytössä kaksi lätkää niin homma edistyi nopeasti. Sen verta vekkulia puuhaa että suosittelen: tekee oikein hyvää hartioille ja käsille..

Kahdella lätkällä ajaessa huomasi sen todella hyvin mitä tarkoittaa kun maa alkaa olemaan todella "jämäkkää". Alussa nimittäin ei lätkää ajaessa huomannut toisen lätkän olevan lähellä mutta kun aikamme oli ajeltu niin maa tärisi 10 metrin päässä. Jalkapohjissa tunti selvästi missä toinen lätkä (painavampi) menee. On se kummaa touhua tuo maan tamppaaminen.

Noh, sitä mukaa kun sokkelin pohja valmistui ja nousi oikeaan mittaan, nosti Timo Kauhalla lisää täyttöhiekkaa tontin keskelle. Maanvaraiselle laatalle tulee oma kapilaarikatko kerroksensa mutta se tehdään vasta kun sokkeli on valettu.

Joka tapauksessa pohjat alkoivat olla tasalla ja maa oli melkolailla valmiin oloinen seuraaviin haasteisiin.

Tonttiliittymän luiska

The Road

Pinta silausta vailla valmis

Tasalle

Pinta kuntoon

Koneen huoltoa...

Pinta oli nyt vihdoin ja viimein valmis, toki pientä säätöä vielä pitää tehdä ja hieroa joitain kohtia mutta sokkelin kantava pohja olisi nyt siinä. Seuraavaksi olikin vuorossa putkihommia eli salaoja- ja sadevesiputket piti koittaa saada kohdilleen...