Aamulla oli pika visiitti tontille, jossa asennusporukka touhusi jo täyttä höyryä. Ilmassa leijaili räntää ja vettä, mikä osaltaan antoi pientä huolta, että noinkohan talon runko ikinä ehtii kuivaa ennen levytystä ja villoitusta...
Hetken turinointi nokkkamies Jarmon kanssa kuitenkin siirti huolet, taloja on rakennettu pahemmassakin myräkässä ja ei talonrunko märkänä levytetä. Keväällä kelit vaihtuu tiuhaan ja aina väliin mahtuu sitä parempaakin säätä. Tärkeintä on että levyt ja villat pysyy kuivina ja että puutavaraa ei varastoida vaakatasossa ilman suojausta. Tai maata vasten.
Noh, joka tapauksessa puhe kääntyi myös edellisenä päivänä vierailleeseen lattiaeriste toimitukseen ja K-Rauta Tourutornin toimitukseen. K-Rauta toimittaa Kastellille kosteiden tilojen seinäharkot sekä laastit (raudat myös). Lattiaeristeet oli toki purettu vähän miten sattuu, mutta eivät sinällään aiheuttaneet ongelmia koska niitä nyt pystyy nostelemaan sivuun. Toisin kuin lavallinen harkkoja. Oli sitten Tourutornin kuski nostanut harkot justiinsa talon seinustalle, vaikka kaikissa ohjeissa sitä painotetaan että PIDÄ TALON SEINUSTAT TYHJINÄ.
|
Just siihen sitten piti se lava jättää |
No, puuppeloita on joka lähtöön. Joka tapauksessa Jarmo soitteli jo K-Rautaan ja antoi palautetta.
Noh, lava saatiin siirtymään parempaan paikkaan ja kaikki olivat taas tyytyväisiä.
Oma työpäivä kun oli pulkassa niin oli aika tehdä uudelleen visiitti tontille ja vilkaista että mitä isännät olivat saaneet aikaan. Olihan siellä taas edistytty.
|
Räystään aluset oli tulleet jo toiseen päätyyn |
|
Kuten myös kaikki tuet |
|
Sivu |
|
Kulmasta puuttuu vielä muutama tuki |
|
Kaikki nuo pitäisi saada tuohon taloon uppoomaan |
|
Rautaset |
|
Kommee pytinki |
Ai niin, olihan meille tullut jo keskuspölynimurikin. Jarmon porukka oli sen viisaasti suojannut sateelta joten se siirtyi sitten väliaikais majoitukseen nykyisen vuokrakortteerin alakertaan. Ei pääse pahvipaketit kastumaan ja ei häviä.
Josta tulikin mieleen että alunperin tuli kannettua huolta siitä että minkälainen hävikki mahtaa näillä rakennustyömailla olla kun mitään ei oikein saada varastoon lukkojen taakse. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, ja mitään ei siis ole kadonnut. Tai ainakaan ei ole tietoa siitä.
Kotona odotti muuten ylläri laskujen muodossa... Aikaisemmissa kirjoituksissa tuli mainittua tuo putkien liittäminen eli kun maatöitä tehtiin niin (KH-Putkitus) putkimies kävi liittämässä putket. Ja lasku tuli nyt siis noin kuukauden päästä. 200 euroa tästä lystistä! Noh, ei siinä mitään, kyllähän ammattimies on palkkansa ansainnut. Mutta kun laskua tutki tarkemmin niin mielenkiinto kohdistui kilometreihin, 90 km? Jaa, että Tikkakoskella majaansa pitävä putkimies saa Viertolantielle matkaa 90 km. Mutta, nyt kun tarkemmin muistelee niin hommassahan kävi juuri niin kuin ei pitänyt... Eli kun J-Energian papereissa seisoi sama kuin LVI -asemapiirrustuksessa eli että vesiputken vahvuus on se 40mm. Mutta todellisuudessa liittymä olikin 32mm. Ja putkimies oli aamulla hakenut vain sen 32mm liittymän ja sitten totta kai sen 32 -> 40 liittimen (kun talolle tuleva putki oli kuitenkin hommattu 40 millisenä). No, joka tapauksessa ajamista tuli ja sinänsä siihen on jo tottunut että tänne peräkylille pitää hakea kauempaa erikoisemmat tavarat. Sitten tuli vain mieleen sellainen asia, että haetaanko sitä joka ainoaa asiakasta varten joka ainut liitin erikseen, vai maksaako jokainen asiakas sen saman hakumatkat vaikka se todellisuudessa on tehty vain kerran.
No joo, spekulointia spekulointia. Todellisuudessa pitää luottaa siihen että ammattilaiset ovat sanansa veroisia ihmisiä ja että toimivat rehellisesti.